Säästöpuut 1995-2010

Säästöpuiden valitseminen on yhä useammin koneenkuljettajan vastuulla. Taustalla näkyy kaksihaaraisesta kuusesta tehty tekopökkelö. (c) Martti Kuusinen

Säästöpuut ovat talousmetsien luonnonhoidon näkyvin maamerkki. Niiden tavoitteena on lisätä järeän lahopuun määrää ja aikaansaada metsiin monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lahopuukeskittymiä.

Säästöpuiden valinnassa tulee suosia lehtipuita, erityisesti suuria haapoja, raitoja ja tervaleppiä. Niiden yhteyteen keskitetään tilanteen mukaan mäntyjä, kuusia ja koivuja. Uudistusalan tai jopa koko leimikon säästöpuut on sekä luonnonhoidon että puuntuotannon kannalta tarkoituksenmukaisinta keskittää yhteen tai pariin suureen ryhmään, mieluiten luontokohteen yhteyteen.

Vuoden 2010 tulokset on raportoitu erikseen.

Säästöpuuston määrä uudistusaloilla

Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana säästöpuiden sijoittelu on parantunut, sillä säästöpuut keskitetään yhä useimmin luontokohteiden yhteyteen. Samalla kun säästöpuiden kappalemäärä uudistushakkuualoilla on vähentynyt, niin luontokohteiden puuston määrä on kasvanut.

Säästetyn puuston määrän kehitys uudistushakkuualoilla ja luontokohteissa, m3/ha.

Säästetyn puuston määrän kehitys uudistushakkuualoilla, kpl/ha.

 

Säästöpuuston luonnonhoidollinen laatu

Säästöpuuston luonnonhoidollista laatua arvioidaan neliportaisella asteikolla. Arvioinnissa tärkeintä on jätetyn puuston määrä, valinta ja sijoittelu. Lisäksi siinä otetaan huomioon luontokohteiden yhteyteen jätetty puusto.

Säästöpuuston luonnonhoidollinen laatu 1995-2010.

Suunnittelemalla säästöpuusto etukäteen leimikkokohtaisena kokonaisuutena päästään luonnonhoidon kannalta parhaaseen lopputulokseen. Tämä tarkoittaa usein myös taloudellisesti vähäisintä menetystä. Säästöpuuston laadun parantamisessa on ohjenuorana luonnonhoidollinen kustannustehokkuus: yhden pylväsmännyn hinnalla voisi säästää pienen haapametsikön. Kaiken kuolleen runkopuuston säästäminen on erittäin kustannustehokasta luonnonhoitoa.