Vesiensuojelu 1995-2010

Vuosien 2002-2010 seurantatulokset osoittavat, että vesiensuojelu taso maanmuokkauksessa on laskenut. Syynä ovat muutokset maanmuokkausmenetelmien käytössä ja vaatimustason kiristyminen. Vesiensuojelun tavoitteena on estää kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin. Maanmuokkauksen vesiensuojelu tarkoittaa käytännössä sitä, että toimenpide rajataan riittävän leveällä muokkaamattomalla suojavyöhykkeellä irti vesistöistä ja toimivista metsäojista. Vesiensuojeluun tulee kiinnittää sitä suurempi huomio, mitä järeämpi maanmuokkaus on.

Kaivurimuokkauksen osuus muokkausalasta on kasvanut viime vuosina. Se on mahdollistanut valita kasvupaikalle sopiva muokkausmenetelmä myös vaihtelevilla uudistusaloilla. Kosteissa paikoissa on voitu aiempaa paremmin kohentaa maaperän vesitaloutta. Vesiensuojelun puutteet liittyvät ennen kaikkea riittämättömiin vesiensuojelutoimiin ojia ja naveroita kaivettaessa. Periaatteena tulee olla, että ojissa ja naveroissa on aina joko kaivukatkoja tai lietekuoppia. Ojitusmätästettyjen alojen vedet voidaan laskea pois hakkuualalta saostusaltaiden läpi tai pintavalutuksena.

Puunkorjuun vesiensuojelu on sen sijaan pysynyt aiempien vuosien tasolla. Korjuussa vesiensuojelu tarkoittaa mm. latvusmassan sijoittelua niin, ettei ravinteita huuhtoudu ojiin tai vesiin sekä ajourien sijoittelua ojien ja pienvesien ylityksissä siten, ettei vesiä johtavia painumia synny.

Vuoden 2010 tulokset on raportoitu erikseen.