Aurinkokennot

Aurinkokennot muuttavat auringon valosäteilyn sähköenergiaksi. Aurinkokenno koostuu yhdestä negatiivisesta ja yhdestä positiivisesta puolijohdelevystä, joiden materiaali on yleensä piitä.

Aurinkokennon tuottama sähkö on suhteutettu auringonvalon voimakkuuteen ja aurinkokennon hyötysuhteeseen. Kaupallisessa tuotannossa voidaan nykyään saavuttaa noin 15 prosentin hyötysuhde. Paras hyöty aurinkokennoista saadaan päiväntasaajan molemmin puolin. Vähäinen auringon säteily, pilvinen ilma ja ilmansaasteet pienentävät aurinkokennon tuottaman sähköenergian määrää.

1 000 W/m² tulosäteilyssä, joka vastaa kirkasta auringonpaistetta, 1 dm² (10 x 10 cm) aurinkokenno tuottaa 1,8 W. Tämä on aurinkokennon huipputeho. Aurinkopaneeli, joka on 1 m2 tuottaa siten auringonpaisteessa vajaat 200 W.

Käytännössä aurinkokennot kytketään sarjaan, jotta saataisiin 12 voltin lyijyakun lataamiseen soveltuvaa jännitettä.

Aurinkokennoja käytetään pääasiassa paikoissa, jotka ovat kaukana sähköverkosta. Aurinkokennot ovat satelliittien tavallisin energianlähde. Aurinkokennoja hyödyntävät myös majakat, radioasemat, liikennevalot, purjeveneet, vesipumput sekä kehitysmaissa radiot ja televisiot. Monelle on varmasti tuttu myös aurinkokennolla toimiva taskulaskin.

Aurinkokennot eivät toimiessaan tuota hiilidioksidipäästöjä tai jätteitä, mutta niiden valmistus aiheuttaa päästöjä. Aurinkokennojen yleistymistä jarruttaa lähinnä niiden hinta ja huono hyötysuhde, mutta molemmat seikat paranevat koko ajan tekniikan kehittyessä.

Aurinkokenno ja aurinkokeräin sekoitetaan helposti toisiinsa.

Sari Aldén, Tapio