Tulosta
Ilmansaasteet
Ilmansaasteet vaikuttavat puihin osin suoraan neulasten ja lehtien rakenteeseen, osin epäsuorasti maaperän kautta, missä puut kasvavat. Maaperän kyky kestää saasterasitusta riippuu useista eri tekijöistä, myös puiden kestokyky vaihtelee.
Havupuut ovat yleensä lehtipuita herkempiä ilmansaasteiden vaikutuksille.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Kasvihuonekaasut pienentävät avaruuteen palaavaa lämpösäteilyä ja kohottavat maapallon keskilämpötilaa. Lämpeneminen muuttaa luontoa ja vaikuttaa mm. puulajien menestymiseen sekä lisää todennäköisesti metsätuhoriskejä.
Rikki- ja typpipäästöt happamoittavat maaperää ja vesistöjä. Pohjoisissa olosuhteissa metsämaasta puuttuu yleensä kasveille käyttökelpoista typpeä, joten aluksi typpilaskeuma voi lisätä kasvien kasvua. Pitkällä aikavälillä happamoituminen kuitenkin lisää ravinteiden huuhtoutumista maaperästä.
Myös yläilmakehän otsonikato ja toisaalta otsonin lisääntyminen alailmakehässä ovat metsienkin kannalta ongelmallisia ilmiöitä. Yläilmakehässä otsoni on hyödyllistä - se suojelee maapalloa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa otsoni on haitallista eliöille.
Ympäristöön tulevien raskasmetallien (lyijy, kupari, nikkeli jne.) määrä on pienentynyt. Tämä johtuu lähinnä lyijyllisen bensiinin käytön loppumisesta autoissa sekä energiaa tuottavien laitosten tehostuneesta savukaasujen puhdistuksesta.
Latvuksen lehti- tai neulaskato eli harsuuntuminen kuvastaa puiden yleiskuntoa: mitä vähemmän puussa on neulasia, sitä vähemmän puu pystyy yhteyttämään. Tämä vaikuttaa myös puun kasvuun. Paikallisten päästölähteiden lähialueita, taajamia ja teiden varsia lukuun ottamatta Suomessa harsuuntuminen johtuu pääasiassa puuston ikääntymisestä, epäedullisista ilmasto-oloista sekä hyönteis- ja sienituhoista.
Lisätietoja Metlan Metinfo Metsien terveys –palvelusta.