Tulosta
Hyönteistuhojen arvioidaan lisääntyvän, nisäkästuhojen lisääntyminen epävarmempaa
Hyönteistuhojen riski voi kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, koska puiden tuhohyönteiset hyötyvät lämmöstä ja kuivuudesta. Talvien leudontuminen vähentää myös hyönteisten talvikuolleisuutta. Kasvukauden pidetessä jotkut tuholaiset voivat tuottaa useampia jälkeläissukupolvia vuodessa. Metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten massaesiintymiset saattavat lisääntyä, ja tuhoja voi esiintyä nykyistä pohjoisempana. Etelästä voi tulla myös kokonaan uusia lajeja.
Kuivina kesinä erityisesti rusko- ja pilkkumäntypistiäisten aiheuttamat tuhot voivat lisääntyä. Neulasia syövistä lajeista myös mäntymittari, mänty-yökkönen ja tähtikudospistiäinen saattavat aiheuttaa nykyistä enemmän tuhoa. Myös havununna saattaa aiheuttaa tuhoja sekä männyllä että kuusella, jos se levittäytyy Suomeen.
Kaarnakuoriaisista erityisesti kirjanpainaja ja ytimennävertäjät voivat lisääntyä myrskyn tai lumituhojen vaurioittamissa puissa nykyistä tehokkaammin ja levitä ympäröiviin metsiin. Muita lajeja, joiden tuhoriski voi kasvaa ilmaston lämpenemisen vuoksi, ovat punalatikka, hallamittari ja tunturimittari. Lajeja, jotka voivat havununnan lisäksi lisääntyä tai levitä Suomeen ovat lehtinunna, jalavan mantokuoriainen, kirjava kudospistiäinen sekä mäntyankeroinen. Suomessa mäntyankeroisen on arvioitu aiheuttavan merkittäviä tuhoja vain alueilla, joilla elokuun keskilämpötila on yli +20 °C.
Ilmastonmuutoksen vaikutus nisäkästuhoihin on kahtalainen
Nisäkkäistä hirvieläimet ja myyrät, etenkin hirvi ja peltomyyrä, ovat pahimpia metsäpuiden tuholaisia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nisäkästuhoihin voivat olla kaksijakoisia. Lumipeitteen vähenemisen myötä hirvituhojen ennustetaan vähenevän, koska hirvet voivat etsiä ravintonsa helpommin laajemmalta alueelta kuin syvän lumen aikana. Myös myyrätuhot saattavat tällöin vähetä, koska myyriä pyytävien petojen saalistus helpottuu.
Toisaalta nykyistä suuremman osan talvisadannasta ennustetaan tulevan vesisateena, mikä vaikuttaa lumen rakenteeseen. Suojasään ja pakkasen vaihtelu muodostaa lumen pintaan kuoren, joka vaikeuttaa hirvien liikkumista, jolloin tuhot saattavat keskittyä. Myös metsäkauriiden puille aiheuttamat tuhot saattavat tällöin lisääntyä, koska ne eivät pysty kaivamaan ravintoa hangen alta. Suojasään ja pakkasen vaihtelu voi lisätä myös myyrätuhoja, koska maan pintaan muodostuva jääkuori vaikeuttaa niiden liikkumista ja ravinnonsaantia.