Hakkuiden vähentäminen kasvattaa metsikön hiilivarastoja

Metsien hiilivarastoja voidaan kasvattaa lisäämällä hiilivarastoja nykyisissä metsissä tai perustamalla uutta metsää. Suomessa peltojen metsityksen hiilinielu on suuruusluokaltaan 0,1 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä on vähän verrattuna hiilinieluun kaikissa Suomen metsissä.

Suomen metsien merkitys hiilinieluna selviää Tilastokeskuksen julkaisusta "Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2007. Tilastokeskuksen katsauksia 2009/2, s. 33 taul. 8".

Puuston hiilivarastoa kasvattavat puuston kasvua kiihdyttävät ja poistumaa pienentävät toimet. Kasvuun voidaan jonkin verran vaikuttaa uudistamalla hakkuualat tehokkaasti ja käyttämällä kasvupaikalle parhaiten sopivia ja sillä nopeimmin kasvavia puulajeja. Tehokkaammin talousmetsien puuston hiilivarastoa voidaan kuitenkin kasvattaa vähentämällä hakkuita.

Puuston päätehakkuuiän nostaminen 20–30 vuodella nykyisestä pienentäisi metsäalueelta kestävästi saatavia hakkuita keskimäärin 0,5–1 m³ hehtaaria kohti vuodessa eli noin 10 %. Samalla puustoon sitoutuneen hiilen määrä kasvaisi keskimäärin 5–10 tonnilla hehtaaria kohti eli 5–10 %. Harvennushakkuiden vähentämisellä olisi samansuuntainen vaikutus.

Maaperän hiilivarastoja tulee sekä kasvattaa että suojella

• Hiilivaraston suojelu on sitä tärkeämpää, mitä suuremmasta hiilivarastosta on kyse. Suomen metsien suurimmat hiilivarastot ovat turve ja kangasmetsien maaperä.
• Metsien hiilivarastojen hallinnan periaatteet ovat yksinkertaiset. Varastot pysyvät ennallaan, jos hiiltä virtaa varastoon yhtä paljon kuin sieltä ulos, ja ne kasvavat, jos hiiltä virtaa varastoon enemmän kuin sieltä ulos. Päinvastaisessa tapauksessa varastot pienenevät.

Pienikin suhteellinen hupenema suuressa varastossa aiheuttaa suuret hiilidioksidipäästöt ilmakehään. Jos turpeen hiilivarat pienenisivät 10 %, vapautuisi ilmaan yhtä paljon hiiltä kuin maamme hiilidioksidipäästöistä 30 vuodessa. Sama suhteellinen vähennys kangasmetsien maaperän hiilivaroissa vastaa yli seitsemän vuoden hiilidioksidipäästöjä, mutta puuston hiilivaroissa vain neljän vuoden ja puutuotteiden hiilivaroissa kolmen kuukauden päästöjä.

Maaperän hiilivarastoa voidaan usein kasvattaa samoilla toimenpiteillä kuin puustonkin hiilivarastoa. Maaperän hiilivarasto riippuu karikesyötteestä. Isompi kasvillisuus tuottaa yleensä enemmän kariketta kuin pieni. Maaperän hiilivaraston kannalta on tärkeää, että metsät pysyvät elinvoimaisina ja tuottavat kariketta entiseen tapaan.

Päätehakkuuiän nostaminen kasvattaa puuston hiilivarastoa, mutta karikesyöte maahan ei välttämättä kasva yhtä paljon, vaan se voi jopa vähentyä. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat puut suuntaavat suuremman osan kasvustaan runkopuuhun nopeammin uusiutuvien osien, kuten neulasten, lehtien, oksien ja juurten sijaan. Lisäksi hakkuutähteiden määrä vähenee, koska hakkuita on vähemmän. Isompina hakattavista puista jää alalle vähemmän hakkuutähteitä pois korjattavaa runkopuukuutiometriä kohti. 

Kokopuun ja hakkuutähteiden korjuu bioenergiakäyttöä varten vähentää maahan tulevan karikkeen määrää, mikä voi johtaa maaperän hiilivarojen hupenemiseen. Hakkuutähteiden ja energiapuun korjuu voi silti olla ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta edullista, jos puuta polttamalla voidaan vähentää fossiilisen hiilen käyttöä energialähteenä.

Kangasmetsien maaperän hiilivarojen suojelemiseksi olisi vältettävä toimia, jotka kiihdyttävät orgaanisen aineen hajoamista maassa. Maanmuokkaus kiihdyttää hiiliyhdisteiden hajotusta maassa, mutta myös uuden puusukupolven kasvuun lähtöä ja kariketuotannon elpymistä päätehakkuun jälkeen. Maanmuokkauksen kokonaisvaikutusta maaperän hiilivaroihin ei vielä tiedetä. 

Aleksi Lehtonen METLA 29.1.2010