Metsien hiilinielut ja -lähteet kansainvälisissä ilmastosopimuksissa

Kansainvälisen ilmastosopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrät ilmakehän tilan ja toiminnan seurausvaikutusten kannalta vaarattomalle tasolle. Sopimus esimerkiksi kannustaa maita suojelemaan ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvattamaan metsien hiilivaroja ja käyttämään niitä kestävästi.

Metsien vaikutusta ilmakehän hiilidioksidimäärään on pidetty niin merkittävänä, että metsien hiilitalous on huomioitu 1994 voimaan tulleessa, tätä nykyä 186 maan ratifioimassa ilmastosopimuksessa. Ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan pääpaino on etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa. Lisäksi osa metsien hiilinieluista ja -lähteistä lasketaan mukaan maiden raportoimiin hiilitaseisiin. Metsien hiilinielu tarkoittaa metsien kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia.

Ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat sopivat Kiotossa 1997 kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteista vuosille 2008–2012. Ilmastosopimusta täsmentävä Kioton pöytäkirja tuli voimaan 16.2.2005. Sopimuksen mukaan teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 5,2 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna.  Samalla sovittiin, että tietyt metsien hiilinielut ja -lähteet lasketaan mukaan maiden päästöihin. Nielut vähennetään päästöistä ja lähteet lisätään niihin. Päästövähennysten kustannusten alentamiseksi Kioton pöytäkirja sisältää kolme joustomekanismia: päästökauppa, yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi. Yhteistoteutus tarkoittaa hankkeiden rahoittamista toisissa teollisuusmaissa. Hankkeen päästövähennykset voidaan laskea rahoittajamaan päästövähennyksiksi.

Yleinen periaate on, että raportoitavien nielujen ja lähteiden on oltava ihmisen aikaansaamia. Ne voivat johtua joko metsäpinta-alan muuttamisesta tai metsänkäsittelytoimista nykyisissä metsissä. Näin on haluttu varmistaa, etteivät maat voi täyttää koko päästövähennysvelvoitettaan metsien hiilinieluilla ja etteivät huomioitavat nielut ole ympäristömuutosten, esimerkiksi typpilaskeuman aiheuttamaa kasvunlisää.

Kioton pöytäkirjan mukaan päästöissä huomioitavat hiilinielut ja -lähteet kattavat vain pienen osan teollisuusmaiden metsien kaikista hiilinieluista ja -lähteistä. Esimerkiksi Suomessa huomioitavan puuston hiilinielun arvioidaan olevan alle viidennes puuston nykyisestä hiilinielusta.

Suuret hiilinielut omistama maa voi saada suuremman fossiilisten polttoaineiden aiheuttamien päästöjen päästövähennysvelvoitteen kuin pienemmän hiilinielun omistamat maat. Tämä johtuu siitä, että päästövähennysvelvoitteiden asettamisessa otetaan huomioon maan kyky tuottaa energiaa uusiutuvista luonnonvaroista. Suomen kyky tuottaa esimerkiksi bioenergiaa nähdään verrattain suureksi.

Puutuotteiden hiilinieluja pidetään myös niin merkittävänä, että niiden mukaan ottamista toiselle sitoumuskaudelle tutkitaan parhaillaan. Puutuotteiden käytön aikaansaama päästöjen vähennyksen merkitys on tunnistettu ja asiaa tutkitaan.

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa joulukuussa 2009 hyväksyttiin poliittinen yhteisymmärrys, joka ei sido osapuolia laillisesti. Kööpenhaminan neuvottelujen lopputulemana Kioton pöytäkirjaan kuuluvat teollisuusmaat sitoutuivat asettamaan sitovat päästövähennystavoitteensa vuoteen 2020. Myös kehitysmaat lupautuivat ilmoittamaan toimensa päästöjen vähentämiseksi. Merkittävä saavutus oli teollisuusmaiden sitoutuminen kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ilmastoneuvottelut jatkuvat Meksikon osapuolikokouksessa vuoden 2010 joulukuussa.  

Hannu Ilvesniemi METLA 29.1.2010