Tulosta
Metsän kasvatukseen vaikuttaa ennen kaikkea tavoitteenasettelu
Metsien harvennus- ja päätehakkuusuositukset on laadittu sillä perusteella, että metsästä saatava taloudellinen tuotto maksimoituisi, kun tuotoksi lasketaan raakapuun myynnistä saatavat tulot. Nykyiset harvennus- ja kiertoaikaohjeet ovat käyttökelpoisia myös muuttuvassa ilmastossa, koska ne perustuvat puiden pituuteen ja metsikön pohjapinta-alaan. Jos puusto kasvaa nopeammin, se saavuttaa ohjeiden mukaisen harvennustilanteeseen ja hakkuukypsyyden myös aikaisemmin. Harvennus- ja kiertoaikaohjeet voivat tulevaisuudessa kuitenkin muuttua, jos tavoitteenasettelussa otetaan huomioon esimerkiksi metsien hiilinieluvaikutuksen maksimointi.
Metsänhoitoa voidaan joutua muuttamaan suoranaisten ilmastollisten syiden lisäksi myös siksi, että metsänkasvatuksen tavoitteenasettelu muuttuu. Osa muutoksista tulee suoraan markkinoiden kautta, esimerkiksi energiapuun kysynnän lisääntyessä. Jos energiapuu otetaan metsän parasta tuottoa laskettaessa huomioon, myös hoito-ohjeet voivat muuttua.
Osa metsänhoitoa koskevista muutoksista voi tulla niin sanottujen politiikkainstrumenttien muodossa, esimerkiksi hiilikaupan yhteydessä. Hiilikaupassa metsänomistajalle maksetaan korvaus siitä, että metsät sitovat vuosittain jonkin laskennallisen hiilimäärän. Tämä todennäköisesti tulee vähentämään suositeltuja hakkuita ja pidentämään kiertoaikoja. Jos lisäksi otetaan huomioon puutuotteiden sitoma hiili, puuston kasvatus sellaisessa tilassa, jossa hiiltä sidotaan eniten aikayksikössä, voi tulla edullisimmaksi.
Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutusta hoito-ohjeisiin ja metsikön kasvatukseen on tällä hetkellä haasteellista arvioida. Yleisesti ottaen hakkuut kannattaa tulevaisuudessa sopeuttaa puiden elinkaaren pituuteen ja ilmastonmuutoksesta hyötyviä puulajeja kannattanee suosia. Markkinat ja politiikka voivat kuitenkin muuttaa tavoitteenasettelua. Aiheesta on käynnissä tutkimuksia, jotka aikanaan heijastuvat myös metsänhoito-ohjeisiin.