Tulosta
Juurikääpätuhojen ennustetaan kasvavan koko maassa
Juurikääpä on edelleen taloudellisesti merkittävin metsäpatogeeni Etelä- ja Keski-Suomessa, ja on hyvin todennäköistä, että sen aiheuttamat tuhot lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä nykyisellä levinneisyysalueella ja että tuhoalat yleistyvät myös Pohjois-Suomessa. Juurikäävän vähäinen esiintyminen Keski-Suomessa johtunee metsien käytön lyhyemmästä historiasta mutta myös ilmastollisista tekijöistä.
 |
| Martti Kuusinen / Tapio |
Lyhyet talvet ja myrskytuhot edistävät juurikäävän leviämistä
Juurikäävän leviämistä talousmetsiin ovat edesauttaneet ennen muuta kesäaikaiset hakkuut, jolloin ilmassa on itiöitä ja tuore kannon kaatopinta on altis tartunnalle. Lisäksi myös hakkuuvauriot voivat tarjota otollisia infektiopaikkoja juurikäävän itiöille. Sulan maan aikaisissa hakkuissa syntyy enemmän hakkuu- ja kuljetuskaluston aiheuttamia vaurioita puuston juuristolle ja puiden tyviin kuin maan ollessa routaantunut. Talvipakkasilla syntyneet kantojen kaatopinnat ja juuristovauriot eivät myöhemmin keväällä enää kelpaa juurikäävän itiöille. Siksi talviaikainen metsänhakkuu ei edistä juurikäävän itiölevintää. Talviaikaisten hakkuiden osuus luonnollisesti vähenee, kun talvet lyhenevät.
Myrskytuhot edistävät juurikäävän leviämistä, sillä kaatuneen terveen puun juurakkoon muodostuneet murtumat ja katkeamiskohdat tarjoavat juurikäävän itiöille infektiopaikkoja. Näistä kohdista samoin kuin terveiden puiden kantojen tuoreista kaatopinnoista sieni leviää juuriyhteyksien kautta terveisiin puihin. Toisaalta juurikäävän aiheuttama juuri- ja tyvilaho havupuillamme lisää niiden alttiutta myrskytuhoille. Tuulen kaatamien lahopuiden juurakoihin kehittyy myös runsaasti juurikäävän itiöemiä, mikä lisää lähimetsien itiötartuntariskiä.
Muut metsätaudit
Mesisieni
Metsiemme tyvilahoisuus voi lisääntyä ilmastonmuutoksen myötä myös mesisienen vuoksi. Maassamme on nykyään kolme mesisienilajia, joiden isäntäkasveja ovat sekä havu- että lehtipuut. Mesisieni on juurikäävän jälkeen yleisin kuusen tyvilahon aiheuttaja. Paikoin mesisieni tappaa myös männyn taimia kuivilla harjualueilla. Lauhkeissa ja subtrooppisissa metsissä mesisienet ovat monin paikoin selvästi pahempia patogeenejä kuin Suomessa. Jos meillä ilmasto lämpenee ja kuivuusjaksot yleistyvät, on vaarana, että mesisienituhot lisääntyvät. Kuivuuden stressaamat puut ovat alttiita mesisienitartunnalle.
Versojen taudit
Syys- talvi- ja kevätsateiden sekä nollakelien yleistyminen lisäävät todennäköisesti lukuisien kariste-, laikku- ja versotautien tuhoja metsissämme. Ne hyötyvät tiheistä kasvustoista, koska sellaisissa on niille edullinen kostea pienilmasto. Lisäksi puut ovat valon vähäisyyden vuoksi alttiita taudinaiheuttajille. Myös ruosteet voivat yleistyä. Viime vuosikymmenellä havahduttiin Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa tervasroson runsastumiseen männiköissä. Toistaiseksi on epävarmaa, missä määrin tervasroson yleistyminen on yhteydessä ilmastotekijöihin.
Uusia tauteja saattaa levitä maahamme
Ilmaston muuttuessa saamme mahdollisesti myös uusia taudinaiheuttajia sekä lähialueilta etelästä että kaukomailta. Tätä edesauttaa merkittävästi kansainvälinen taimikauppa. Sen myötä olemme aikojen saatossa saaneet maahamme useita uusia taudinaiheuttajia kuten valkomännyn tervasroson 1800-luvulla ja vuonna 2005 alppiruusulta löydetyn mustaturman. Viime vuosina on muissa Pohjoismaissa ja Baltian alueella havaittu lukuisia uusia metsätauteja, joiden leviämistapaa ja alkuperää ei tunneta. On mahdollista, että osa niistä on levinnyt tänne etelästä ilmateitse itiölevintänä ilmaston lämpenemisen myötä.