Talousmetsikön hiilitalous vaihtelee

Metsikkö toimii vuoroin hiilinieluna ja -lähteenä elinkaarensa aikana. Äskettäin päätehakatulla alalla hakkuutähteiden hajotuksesta vapautuu enemmän hiilidioksidia kuin pieni taimikko ja pintakasvillisuus kykenevät vielä sitomaan. Maaperän hiilivarasto pienenee, ja kasvillisuuden hiilivarasto kasvaa hitaasti. Metsikkö toimii hiililähteenä. Puuston kasvu kiihtyy puiden varttuessa, jolloin puusto alkaa sitoa yhä enemmän hiiltä ilmakehästä. Tällöin myös karikesyöttö maahan kasvaa.

Kun päätehakkuusta on kulunut 15–30 vuotta, puuston kasvu on niin nopeaa, että sen hiilensidonta on suurempi kuin hiilen vapautuminen maasta. Nyt metsikkö alkaa toimia hiilinieluna. Harvennushakkuu muuttaa metsikön jälleen hiililähteeksi muutaman vuoden ajaksi, kun hakkuutähteet hajoavat ja niiden hiiltä vapautuu ilmaan. Ennen seuraavia hakkuita metsikkö ehtii toimia taas hiilinieluna; niin puustoon kuin maaperäänkin sitoutuu lisää hiiltä. Päätehakkuu siirtää metsikön jälleen elinkaarensa alkuun ja muuttaa sen hiililähteeksi. Hakkuutähteiden keruu suurentaa hiililähdettä vain hieman, koska se ei juuri vaikuta elävän puuston kehitykseen, joka on metsikön hiilitalouden määräävä tekijä.

Hakkuiden myötä pienentyneiden hiilivarastojen ja hiililähteiden korvaukseksi metsätalouskäytössä olevasta metsästä saadaan puuraaka-ainetta. Sillä on merkitystä hiilitalouden kannalta. Puutuotteisiin varastoituu metsän hiili ja puulla voidaan korvata muita materiaaleja, joiden käytöstä aiheutuisi enemmän fossiilisen hiilen päästöjä.

Metsätalouskäytössä oleva alue on hakkuiden takia hiilinielujen ja -lähteiden mosaiikki, jossa äskettäin hakatut metsiköt toimivat hiililähteinä ja muut hiilinieluina. Aueen hiiltase riippuu siitä, kuinka paljon nieluja ja lähteitä kaiken kaikkiaan on.

Luonnontilaisen metsän kyky toimia hiilinieluna on rajallinen

Luonnontilaisessa, luonnontuhoilta välttyvässä, metsässä puuston hiilivarasto ei pienene eivätkä hiilinielujen ja -lähteiden vaiheet vuorottele metsän kasvaessa.  Luonnontilaisen metsän tullessa täysikasvuiseksi sen hiilivarastot eivät enää juuri muutu: varastot ovat tasapainotilassa. Täysikasvuinen luonnontilainen metsä ei toimi enää hiilinieluna vaan vapauttaa yhtä paljon hiilidioksidia ilmaan, kuin sitä sieltä sitoo.

Tarvitaan luonnontuho tekemään tilaa uusille puille, ennen kuin metsä toimii taas hiilinieluna. Hiilitalouden kannalta luonnontuho muistuttaa hakkuuta. Puuston hiilivarasto pienenee ja metsä muuttuu hiililähteeksi, kun kuolleiden puiden jäänteet hajoavat maassa. Puusto kasvaa usein hitaasti, ennen kuin toipuu tuhon jäljiltä.

Metsätalouskäytössä olevalla metsäalueella puustossa ja maaperässä on vähemmän hiiltä kuin luonnontilaisella, luonnontuhoilta välttyneellä metsäalueella. Luonnontilaisen, luonnontuhoilta välttyneen alueen metsät kehittyvät kohti täysikasvuisia vanhoja metsiä. Niiden hiilivarastot eivät enää juuri kasva, ja alueen hiilitase on lähellä nollaa. Metsätalouskäytössä olevissa metsissä on vähemmän hiiltä, mutta niistä saadaan korjattua jatkuvasti puuta, jota on mahdollista varastoida puutuotteisiin, tai käyttää energialähteenä.

Risto Sievänen METLA 29.1.2010