Päästökauppa auttaa päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa

EU:n jäsenmailla on yhteinen maksimi kasvihuonekaasupäästöille ja maksimi on määritelty YK:n alaisessa Kioton sopimuksessa 1997. Vuonna 2005 alkaneen päästökaupan tarkoituksena on auttaa EU:n ja Kioton pöytäkirjan päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Kaupassa käydään kauppaa päästöoikeuksilla. EU:n päästökauppajärjestelmässä kasvihuonekaasuja aiheuttavalle tuotantolaitokselle annetaan tietty määrä päästöoikeuksia. Ne pakottavat investointeihin, sillä niitä jaetaan niiden tarvetta vähemmän. Päästökauppa perustuu siihen, että päästöjä vähennetään siellä, missä se on kustannustehokkainta.

Puuta energialähteenä käyttävät tuotantolaitokset säästävät päästöoikeutensa, koska puu on määritelty hiilineutraaliksi energianlähteeksi. Puubioenergiaa käyttävät tuotantolaitokset voivat tällöin myydä päästöoikeutensa toisille tuotantolaitoksille.

Euroopan komissio on valmistelemassa vuonna 2013 voimaan tulevaa uutta päästökauppadirektiiviä. On mahdollista, että huutokauppamekanismin käyttö päästöoikeuksien jaossa laajenee, kun toimialat jotka käyttävät paljon energiaa ja joilla on paljon kilpailua Kioton sopimukseen kuulumattomien maiden kanssa, voidaan vapauttaa osin tai kokonaan huutokauppamekanismista. Tällöin päästöoikeudet jaetaan ilmaiseksi.

Jos päästökauppa muodostaa osan tuotantokustannuksista, Euroopan paperi- ja selluteollisuuden pitäisi nostaa lopputuotteidensa hintaa, jotta tulos pysyisi nykyisellä tasolla. Kansainvälisillä paperi- ja sellumarkkinoilla on kuitenkin erittäin kova kilpailu, jolloin lopputuotteiden hintojen nosto voi olla hankalaa. Kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla heikentäisi merkittävästi sellaisen huutokauppamekanismin käyttö Euroopan paperi- ja selluteollisuudessa, joka ei ole voimassa maailmanlaajuisesti.

Hannu Ilvesniemi METLA 29.1.2010