Puunkorjuu kohtaa haasteita

Suomen ilmaston ennustetaan lämpenevän etenkin talvella, myös sademääriin ja sateiden ajoittumiseen odotetaan muutoksia. Talvikorjuuseen käytettävissä ollut aika on viime vuosina ollut lyhyt, ja korjuuolot vaihtelevia. Sääolojen muutos on vaikeuttanut erityisesti turvemaiden hakkuita ja kuusikoiden harvennuksia. Kuusikoiden harvennukset on maaperä-, juuristo- ja puustovaurioiden välttämiseksi ohjeistettu tehtäväksi ensisijaisesti talvella lumen ja roudan suojatessa maaperää. Iso osa kuusikoista kasvaa hienojakoisilla mailla, joiden kantavuus sulan maan aikana saattaa olla huono. Kuusen juuristo on altis vaurioille, koska 70 % juuristosta kasvaa alle 10 cm:n syvyydessä maanpinnasta. 

Useissa eteläisissä metsäkeskuksissa yli puolet leimikoista on luokiteltu korjattavaksi talvella. Korjuukalusto on mitoitettava kysyntähuipun mukaan. Talvikuukausina käytetystä korjuukalustosta vain 60–65 % on käytössä kevät- ja kesäkuukausina. Turvemaiden ja harvennuskuusikoiden korjuuajan pidentäminen vähentäisi puunhankinnan kausivaihtelua, joka on yksi puuhuollon keskeisiä ongelmia aiheuttaen noin 100 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa.

Edellytyksiä sulan maan aikaiseen korjuuseen pystytään parantamaan korjuukoneita varustelemalla sekä kehittämällä leimikoiden korjuukelpoisuusluokitusta ja korjuun organisointia. Kuiva loppukesä tai alkusyksy saattaakin olla parempi aika kuusikkoharvennukselle kuin sateinen ja lauha talvi. Viime vuosina on kehitetty ohjeistusta kesäharvennusten onnistumisen eväiksi. Kesäaikainen korjuu edellyttää kuivaa korjuukeliä, jolloin sekä hakkuu että metsäkuljetus voidaan toteuttaa niin, ettei merkittäviä maasto- ja puustovaurioita synny. Onnistunutta korjuuta edesauttavat kantava maaperä, hakkuutähdettä ajourien suojaksi tuova työtekniikka, lyhyt metsäkuljetusmatka, kohteen ennakkoraivaus, juurikäävän torjunta ja hyvä suunnittelu.

Juurikääpä on puuston terveyden kannalta merkittävin vakaviin seurannaisvaikutuksiin johtava tekijä. Juurikäävän leviämistä voidaan torjua käsittelemällä kannot joko harmaaorvakkasienellä (biologinen torjunta-aine) tai urealla (kemiallinen torjunta-aine). Kantojen kaatopintojen ohella jäävän puuston vauriot tarjoavat juurikäävälle leviämistien kuusikoiden kesäharvennuksissa. Kantokäsittelyn ohella vaurioiden vähentäminen on oleellinen osa juurikäävän ennakkotorjuntaa. 

Metsätiestön kunnossapito vaikeutuu

Lämpimällä säällä puu pilaantuu helposti ja puut pitää saada nopeasti tehtaalle jatkojalostettavaksi. Ilmastonmuutos voi kuitenkin vaikeuttaa puiden jatkokuljetusta ja metsäteiden kunnossapitoa. Noin 90 % Suomen teistä kuuluu alempaan tieverkkoon. Sorateitä on vajaat 30 000 km, joista reilusti yli kymmenyksellä on vuosittain kelirikon aiheuttamia painorajoituksia. Lämpimät talvet pidentävät sorateiden kelirikkokautta ja syyskelirikot tulevat yleistymään. Tiet urautuvat nopeammin lämpimien ja sateisten talvien aikana. Lämpötilan vaihtelu nollan molemmin puolin rapauttaa päällysteitä, ja tiet reikiintyvät.

Liukkaudentorjunnan tarve lisääntyy Keski- ja Pohjois-Suomessa, kun talviolot siirtyvät pohjoista kohti. Runsaiden lumisateiden yleistyminen täytyy ottaa huomioon aurauskapasiteetissa. Talvien lyhetessä aurausten kokonaismäärät säilyvät silti ennallaan tai jopa vähenevät.

Lisääntyvät sateet pahentavat tieluiskien ja siltojen pohjarakenteiden eroosiota. Tiehallinnon mukaan teiden ja siltojen suunnittelussa on varauduttava lisääntyvien sateiden ja vesiuomien virtaamien aiheuttamiin tulva- ja eroosioriskien kasvuun. Myös tiepenkereiden sortumariskien kasvu pitää ottaa huomioon. Sorateillä kesäsateet lisäävät tien kulumista. Toisaalta kuivat kaudet aiheuttavat painaumia teihin ja lisäävät pölyntorjunnan tarvetta. Sorateiden rakenteelliseen kuntoon ja kelirikkoalttiuden vähentämiseen onkin syytä panostaa aiempaa enemmän. 

Harri Mäkinen, Matti Sirén, Tuula Piri METLA 29.1.2010