Lämpötilan kohoaminen ja energiapuun korjuu vaikuttavat maaperään 

Ilmastonmuutoksen maaperävaikutukset riippuvat siitä 1) mitä ilmiöitä ilmastonmuutos aiheuttaa, 2) minä vuodenaikana ne esiintyvät ja 3) kuinka kauan ilmiöt kestävät. Monet ilmiöt saattavat myös joko vahvistaa tai kumota toistensa vaikutuksia.

Lämpötilan kohoaminen kasvukaudella

Mikäli maaperän lämpötila kohoaa kasvukaudella, maahengityksen, eli hiilidioksidin vapautumisen pieneliöiden hajotustoiminnan ja juurten hengityksen, seurauksena on ennustettu lisääntyvän. Lämpötilan kohoaminen pidentää kasvukautta, nopeuttaa ravinteiden vapautumista hajoavasta karikkeesta ja lisää osaltaan biomassan tuotosta sekä hiilen sidontaa. Puiden kasvun paraneminen lisää puolestaan kariketuotosta, jolloin maaperämikrobeilla on enemmän hajotettavaa. Näin ollen lämpötilan kohoaminen nopeuttaa metsämaan ravinnekiertoa. Sitä, miten metsien hiilitaseet muuttuvat ilmaston muuttuessa, tutkitaan parhaillaan monin tavoin, eikä lopullisia johtopäätöksiä vielä tiedetä.

Kasvukauden lämpötilan kohoaminen voi kuitenkin aiheuttaa kuivuutta. Pitkät kasvukautiset kuivuusjaksot etenkin alkukesällä voivat vaikeuttaa puiden veden ja ravinteiden ottoa ja hidastaa varsinkin kuusen kasvua. Kuusella on suuri haihduttava neulasmassa, ja sen juuret ovat pinnallisempia kuin koivun ja männyn juuret. Kuivuus ei kuitenkaan välttämättä vähennä karikkeen hajotusta. Kuivuus- ja sadejaksojen kasvukautinen vuorottelu tehostaa mikrobitoimintoja, ja pidentynyt kasvukausi lisää maaperäprosessien aktiivista aikaa.

Lämpötilan kohoaminen talvella

Jos keskilämpötila kohoaa talvella, suurempi osa sadannasta tulee vetenä eikä lumena. Tämä lisää ravinteiden huuhtoutumista metsämaasta. Muiden ravinteiden kuin typen huuhtoutumistappiot voivat korvautua nopeutuvan rapautumisen ansiosta, mutta tätä ei ole tutkimuksilla varmennettu. Typen ja fosforin huuhtoutuminen pintavaluntana vesistöihin voi lisääntyä, mikä lisää vesistöjen rehevöitymistä. Kasvukautena ravinteita ei juuri huuhtoudu, vaikka sateet lisääntyisivätkin, sillä puiden ja aluskasvillisuuden juuret ja maaperäeliöstö hyödyntävät nopeasti maassa valuvan veden ja siihen liuenneet aineet.

Mikäli lumipeite ohenee, lumen hidas sulaminen ei yhtä hyvin kerrytä maaperän vesivarastoja. Tämä saattaa edelleen tehostaa alkukesän kuivuusjaksojen haitallisuutta. Talvilämpötilojen kohoaminen vähentää routaantumista ja vaikeuttaa puunkorjuuta.

Energiapuun korjuun vaikutukset

Fossiilisia polttoaineita pyritään korvaamaan entistä enemmän uusiutuvalla energialla. Hakkuutähteiden ja kantojen korjuun lisääntyminen on maaperään kohdistuvista ilmastonmuutoksen epäsuorista vaikutuksista merkittävin. Kantojen korjuun vaikutuksista tiedetään vielä vähän, mutta hakkuutähteiden korjuun pitkäaikaisvaikutukset tunnetaan paremmin. Mitä enemmän latvushakkuutähteitä, varsinkin neulasia, korjataan hakkuualalta, sitä enemmän metsästä viedään ravinnekierrossa olevaan typpeä ja muita ravinteita. Pitkällä tähtäimellä tämä heikentää maaperän tuottokykyä. Muita haittavaikutuksia voivat olla maaperän tiivistyminen ja raiteiden muodostuminen, jos hakkuutähteiden ja kantojen korjuu vaatii ylimääräisiä sulan maan ajokertoja.

Heljä-Sisko Helmisaari ja Pekka Tamminen METLA 29.1.2010