Istutetut riistalajit 

Riistalajeja istuttamalla on maahamme luotu uusia riistalajeja. Kokemus kuitenkin osoittaa, että tulokas voi myös aiheuttaa ongelmia. Siksi on tärkeää, että selvitetään sopivatko maamme olosuhteet lainkaan sille riistalajille, jota halutaan tuoda.

Lisäksi tulee selvittää lajin merkitys jo maassa oleville läheistä sukua oleville lajeille sekä mahdolliset tuhot, joita uusi riistalaji saattaa aiheuttaa.

Maassa jo esiintyvien tulokasriistalajien levittymistä voidaan myös nopeuttaa pyydystämällä yksilöitä ja viemällä niitä sopiville alueille.

Valkohäntäpeura
Valkohäntäpeuran istuttaminen Suomeen on yksi maailman onnistuneimmista riistanistutushankkeista. 1930-luvulla tehtyjen ensimmäisten istutusten jälkeen lajista on kasvanut merkittävä riistaeläin Suomeen.

Kannan kokoa Etelä-Suomessa eivät niinkään säätele luonnonolosuhteet, vaan metsästys. Paineita kannan säätelemiseen synnyttävät lähinnä ne ongelmat, joita eläimet aiheuttavat liikenteelle ja maataloudelle.

Lisää valkohäntäpeurasta.

Majava
Majava istutettiin uudelleen Suomeen 1930-luvulla, kun niitä tuotettiin Pohjois-Amerikasta (kanadanmajava) ja Norjasta (euroopanmajava).

Kanadanmajava on levinnyt suureen osaan Suomea. Alueilla, joilla esiintyy molempia lajeja, kanadanmajava on selviytynyt euroopanmajavaa paremmin. Kanadanmajavakanta on vakiintunut noin 12 000 yksilöön. Nykyään elinvoimaisin kadanmajavakanta löytyy Itä-Suomesta ja Kainuusta.

Euroopanmajavia on alle 1 000–2 000. Lajia esiintyy etupäässä Satakunnassa.

Lisää majavasta.

Piisami
Kun piisami istutettiin Suomeen vuonna 1919 toivottiin, että siitä kasvaisi uusi, tärkeä turkisriistakanta. Piisami on levinnyt suuren osaan maata, erityisesti jokien ja rehevien järvien rannoille.

Kun piisamikannan kasvu oli voimakkaimmillaan ne tuhosivat aikalailla karujen järvien kasvistoa.

Turkin arvo vaihtelee vuosittain ja tällä hetkellä se on alempi kuin koskaan aikaisemmin.

Lisää piisamista.

Gerd Mattsson-Turku, Tapio