Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilän puhe 21.6.2000Huomisen metsät –kampanja on tämän päivän metsämarssi

Kun ensimmäinen metsämarssi 50 vuotta sitten järjestettiin, Suomen metsät olivat huonossa kunnossa. Sotien vuoksi rappeutumaan päässyt metsänhoito piti jotenkin saada käyntiin. Keskusmetsäseura Tapion puheenjohtaja Ilmari Kalkkinen esitti 1948 suurisuuntaisen idean metsämarssin järjestämisestä Pohjois-Savossa. Ajatus laajeni nopeasti käsittämään koko maan. Tarkoituksena oli saada metsänomistajat ”marssimaan” metsäänsä tekemään metsänhoitotöitä. Kun metsämarssi vuonna 1950 toteutui, siihen osallistui 480 000 suomalaista. Yhden päivän aikana metsiä hoidettiin 60 000 hehtaarin alalla.

Metsänhoidossa puhalsivat tuolloin uudet tuulet. Ideana oli hoitaa metsää kuvioittain eikä puittain tai puuryhmittäin. Tämä metsien luonnonmukaista dynamiikkaa jäljittelevä metsikkötalous on ollut metsiemme kohoavan kasvun pohjana. Metsänhoidon sisältöä on merkittävämmin tarkistettu vasta vuonna 1992 pidetyn Rion ympäristökokouksen jälkeen. Metsälainsäädäntö uudistettiin 1990-luvun jälkipuoliskolla, ja uuden ajattelun mukainen metsäpoliittinen ohjelma Kansallinen metsäohjelma 2010 hyväksyttiin valtioneuvostossa viime vuonna.

Jokseenkin päivälleen tasan 50 vuotta sitten täällä Malmarin tilalla järjestettiin metsämarssin päätapahtuma, johon osallistui arvovaltaisia vieraita Tasavallan Presidentti J.K. Paasikiveä myöten. Tavoitteena oli saada metsänomistajat ja koko kansakunta innostumaan metsien hoidosta. Siinä onnistuttiin yli odotusten, mistä maamme metsien suurentunut puuvaranto ja kasvu ovat parhaita todisteita.

Metsänhoidossa pitää osata katsoa kauas, sillä karuissa ilmasto-oloissamme puu kasvaa hitaasti. Kiertoaika on parhaimmillakin kasvupaikoilla ja nopeimmilla puulajeilla kuutisenkymmentä vuotta, mikä merkitsee sitä, että metsän kasvattaja vain poikkeustapauksissa ehtii nähdä työnsä lopputuloksen. Kuitenkin suurin osa metsänomistajista pyrkii hoitamaan metsäänsä hyvin. Perhemetsätaloudessa metsät periytyvät vanhemmilta lapsille, joten työtä tehdään seuraavien sukupolvien hyväksi. Isäntäväkemme on tästä elävä esimerkki.

Metsätaloudessa kestävyyden tavoittelu ei ole uusi asia. Sen näkökulmat ja tulkinnat ovat kuitenkin vaihdelleet muita ajassa olevia virtauksia mukaillen. Rion ympäristökokouksen jälkeen metsätalouden kestävyys on laajentunut käsittämään ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden. Kansallisessa metsäohjelmassa metsätalouden kestävyyden eri näkökulmat otetaan tasapainoisesti huomioon.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolla, metsäkeskuksilla ja metsänhoitoyhdistyksillä on ollut keskeinen rooli metsiemme metsänhoidollisen tilan kohottamisessa. Metsätalouden edistämiseksi on järjestetty monia tempauksia ja kampanjoita. Niitä tarvitaan edelleen. Hyvänä esimerkkinä haluan mainita Nuoren metsän hoidon –kampanjan, jonka ansiosta nuorten metsien hoito on lisääntynyt 80 000 hehtaarista
120 000 hehtaariin vuodessa. Kampanja jatkuu vuoteen 2002 asti ja siihen osoitetaan runsaat 100 miljoonaa markkaa valtion varoja vuosittain. Valtion tuki toimii porkkanana. Pääosan rahoituksesta hoitavat metsänomistajat. Metsien hoito on yhteispeliä.

Tämän yhteispelin säännöt on kirjattu Kansalliseen metsäohjelmaan. Ohjelman avulla pyritään nostamaan metsiemme vuotuinen hakkuukertymä 63-68 miljoonaan kuutiometriin. Se merkitsee sitä, että myös metsänhoitoa on tehostettava nykyisestään. Puuntuotannollisen kestävyyden kan-nalta on välttämätöntä parantaa metsän uudistamisen tuloksia ja lisätä taimikon hoitoa ja ensihar-vennuksia. Myös kunnostusojituksessa ja metsäautoteiden perusparantamisessa on paljon tehtävää. Haluan korostaa, että nämä metsänomistajien ja valtiovallan yhteistyössä toteutettavat työt ovat kannattavia molemmille osapuolille.

Kaikessa metsien hoidossa ja käytössä otetaan luonnollisesti huomioon ekologinen kestävyys, mikä merkitsee muun muassa sitä, että uudistusaloille jätetään säästöpuuryhmiä. Taimikon hoidossa ja nuoren metsän kunnostuksessa pyritään sekametsiin, joissa on tilaa myös monimuotoisuutta lisääville lehtipuille.

Kansallisella metsäohjelmalla haluamme huolehtia siitä, että huomisen metsät ovat vielä parempia kuin ne ovat tänään. Niinpä maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt laajentaa hyvin onnistunutta Nuoren metsän hoidon kampanjaa vuoden 2003 loppuun kestäväksi Huomisen metsät –hankkeeksi, jolla nuoren metsän hoidon lisäksi edistetään metsänuudistamista, ojitusalueiden kunnostamista, metsäteiden perusparannusta ja metsäluonnon hoitoa. Hankkeen tukiryhmää johtaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtaja Ilmo Kolehmainen ja siinä ovat mukana samat tahot, jotka menestyksellä ovat toteuttaneet Nuoren metsän hoidon kampanjaa. Huomisen metsät –hanke on tämän päivän metsämarssi, jolla toteutetaan kansallisen metsäohjelman yhteisesti hyväksyttyjä päämääriä. Luotan siihen, että koko metsäväki ottaa metsämarssihaasteen vastaan ja näyttää, että pystymme samaan kuin edellinen sukupolvi.

Metsänomistajat, suomalaiset perheet, ovat avainasemassa Kansallisen metsäohjelman metsänhoidollisten tavoitteiden saavuttamisessa. Heidän ohitseen ja ylitseen ei metsänhoitotöitä voida tehdä. Metsäorganisaatioiden on löydettävä tehokkaat nykyaikaan sopivat keinot, joilla hyvän metsänhoidon aate saadaan syttymään kaikkien metsänomistajien, myös kaupunkilaisten mieliin.

Useinkaan ei ole kysymys siitä, etteivätkö metsänomistajat haluaisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla metsiensä hyväksi. Pikemminkin ongelmana on neuvonnan ja opastuksen puute. Sen vuoksi valtion talousarviossa metsänomistajien neuvontaan on tästä vuodesta alkaen kohdistettu merkittävä määrärahalisäys. Tarkoitus on että metsäammattilaiset ottavat aktiivisesti yhteyttä metsänomistajiin, joiden metsissä on tekemättömiä metsänhoitotöitä. Tietoa niistä puolestaan kertyy metsäsuunnittelussa, joka sekin on tehostumassa Kansallisen metsäohjelman ansiosta.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että metsäohjelmaa on alettu toteuttaa tosimielessä. Metsät ovat eurooppalaistuville suomalaisille edelleen niin tärkeitä, että me helposti innostumme huippusuorituksiin, kun meitä hiukan yllytetään. Suomalaiset ovat kilpailuhulluja, kuten Metsämarssin järjestäjät 50 vuotta sitten oivalsivat. Taitavien järjestelyjen ansiosta kyläkunnat ja pitäjät haastoivat toinen toisensa ja lopulta kaikki kilpailivat kaikkia vastaan.

Samanlainen talkoohenki on varmasti kehitettävissä myös Kansallisen metsäohjelman ympärille. Huomisen metsät –hanke ansaitsee meidän kaikkien tuen. Sen toteuttaminen on nähtävä yhteiseen hiileen puhaltamisena, minkä kauniina lopputuloksena ovat hyvin hoidetut metsät nousevia sukupolvia varten.