Kartoituksen tulokset

Yksityismetsistä löytyi noin 60 000 hehtaaria metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Pinta-ala vastaa 45 prosenttia Etelä-Suomessa tällä hetkellä suojellusta metsäalasta.

Yhteenlaskettu pinta-ala jakautui noin 96 000 kuvioon. Kuvioiden määrää tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kohteet on kuvioitu tilarajojen mukaisesti. Metsäluonnossa yhtenäinen elinympäristö voi kartoituksessa jakaantua kahteen tai useampaan osaan tilarajojen mukaisesti.

Kaikkia kohteita ei ole löydetty, joten metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrä yksityismetsissä noussee noin 75 000 hehtaariin ja tilarajat huomioon ottaen noin 120 000 kappaleeseen.

Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä on kartoitetusta kokonaispinta-alasta talousmetsissä keskimäärin 0,5 prosenttia. Metsätaloudellisesti tärkeimpiä ovat metsämaan kohteet. Koko kartoitusaineistosta oli metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä 42 prosenttia metsämaalla. Kitu- ja joutomaan kohteet jäävät useimmiten hakkuun ulkopuolelle. Niiden monimuotoisuusarvot voivat sen sijaan olla korkeita. Kohteiden vanha, pitkään käsittelemättä ollut puusto antaa laho- ja kuolleesta puusta riippuvaiselle eliöstölle mahdollisuuden selviytyä ympäröivän metsämaan puuston hakkuun jälkeen.

Lisäksi löytyi 67 000 hehtaaria, 58 000 kpl metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta muita arvokkaita elinympäristöjä.

Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen pinta-ala ja lukumäärä metsätalousmaan luokissa

Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen pinta-alat metsäkeskuksittain