Kasvihuonekaasupäästöjen välttäminen

Muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjen välttäminen on oleellista soilla.
Metsien hoidon avulla ei voida vaikuttaa kovin paljoa metsäsektorin fossiilisen hiilen päästöihin, koska valtaosa päästöistä aiheutuu puun jalostamisesta, ei hakkuista, puunkorjuusta tai –kuljetuksesta.

Muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjä aiheutuu pääasiassa soilta. Ojitus vähentää luonnontilaisten soiden metaanipäästöjä merkittävästi, mutta ravinteikkailla soilla se voi saada aikaan typpioksiduulipäästöjä (ks. suotyyppien kasvihuonekaasutase ennen ja jälkeen ojituksen). Lisäksi monilla soilla ojitus vaikuttaa epäedullisesti hiilidioksiditaseeseen: se joko vähentää turpeen kykyä sitoa hiilidioksidia tai muuttaa turpeen hiilidioksidinielusta sen lähteeksi.

Ojituksen kokonaisvaikutus suometsän kasvihuonekaasutaseeseen riippuu siitä, miten näiden kaasujen päästöt yhteensä muuttuvat ja miten ojitus vaikuttaa puuston kasvuun. Vähäravinteisilla puustoisilla soilla etenkin Etelä-Suomessa ojituksella on edullinen vaikutus suon kasvihuonekaasutaseeseen. Keskiravinteisilla ja ravinteisilla soilla ojitus taas vaikuttaa turpeen kasvihuonekaasutaseeseen epäedullisesti, sillä turpeen hiilivarasto alkaa pienentyä ja muodostuu typpioksiduulia. Kiihtynyt puustonkasvu korvaa ojituksen haitallisia vaikutuksia näilläkin soilla.

Metsänhoitotoimet sekä puunkorjuu ja –kuljetus aiheuttavat metsäsektorin fossiilisen hiilen päästöistä vain muutaman prosentin, valtaosa päästöistä aiheutuu puun jalostamisesta (ks. hiilen kierto puuntuotantoketjussa). Tämän vuoksi metsänhoito- ja hakkuutapoja muuttamalla ei voida vaikuttaa merkittävästi metsätaloudesta ja puunjalostuksesta aiheutuviin fossiilisen hiilen päästöihin.