Luontokohteiden ominaispiirteiden säilymisen arviointi

Luontokohteita ovat talousmetsien yleensä tavanomaista metsikkökuviota pienemmät maastokohdat, joihin liittyy metsien biologiselle monimuotoisuudelle arvokkaita ominaisuuksia. Kohteet erottuvat ominaisuuksiensa ansiosta ympäröivästä metsäluonnosta.

Luokittelu

Luontokohteet luokitellaan arvioinnissa tyypin, luonnontilaisuuden ja edustavuuden perusteella neljään eri luokkaan:

1. Luonnonsuojelulain 29 §:n luontotyypit ja muut luonnonsuojelulailla rauhoitetut kohteet (esim. suurten petolintujen pesäpuut, liito-oravan elinympäristöt)
2. Metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt
3. Metsäsertifiointistandardin (PEFC) 10.kriteerin C-luokan mukaiset muut arvokkaat elinympäristöt
4. Muut huomionarvoiset luontokohteet. Esimerkiksi: vesistöjen rantametsät, kangasmaiden kosteikkopainanteet, rämeet, vaihettumisvyöhykkeet, perinneympäristöt.

Luokkaan 4 luetaan lisäksi luokissa 1-3 luetellut elinympäristöt, jotka ovat jo ennen arvioitavaa hakkuuta, esim. metsänparannustoimissa, menettäneet osan ominaispiirteistään eivätkä ole luonnontilassa tai luonnontilaisen kaltaisia. Luokkien 1-3 luontokohteita kutsutaan yhteisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi.

Kaikkien hakkuualoihin sisältyvien tai rajoittuvien luontokohteiden ominaisuuksien säilyminen arvioidaan neliportaisella asteikolla:

Puronotkelman rajaus on mutkan kohdalla liian kapea Monimuotoisuudelle arvokkaat muuttuvat (sukkessiosidonnaiset) ominaisuudet, kuten pienilmasto ja varjoisuus, ovat muuttuneet. Istutettu puusukupolvi muodostaa vähitellen uuden suojan. (c) Martti Kuusinen