Maanmuokkaus ja puunkorjuun maastovauriot

Maanmuokkauksen laatu

Arvioidusta uudistushakkuualasta oli tarkastushetkellä muokattu 55 %. Muokkausmenetelmän valinta arvioitiin hyväksi tai erinomaiseksi 90 % muokkausalasta. Yleisin syy huonoon arvioon oli liian kevyt tai muutoin kasvupaikalle soveltumaton muokkausmenetelmä. Muokkauksen toteutus arvioitíin puolestaan hyväksi tai erinomaiseksi 89 % alasta. Yleisimmät puutteet liittyivät vesiensuojeluun.

Leimikko olisi pitänyt korjata maan ollessa jäässä. Ajourat ovat rumia ja
haittaavat metsien monikäyttöä. Metsien biologisen monimuotoisuuden
kannalta niillä ei yleensä ole merkitystä. Kuva: Martti Kuusinen

Puunkorjuun maastovauriot

Puutavaran metsäkuljetuksessa syntyneet maastovauriot yli kaksinkertaistuivat edellisestä vuodesta. Syynä oli talven 2006-07 leuto sää; routajakso jäi suuressa osassa Etelä-Suomea hyvin lyhyeksi. Maastovaurioita oli runsaasti seitsemässä prosentissa arviointikohteista, ts. näissä arvio oli välttävä tai heikko. Maastovaurioiksi lasketaan yli 10 m:n pituinen yhtenäinen urapainuma, jompikumpi raiteista on painunut yli 25 cm syvyyteen.

Uudistusaloille syntyneet maastovauriot eivät puuntuotannollisesti ole yhtä haitallisia kuin kasvatusmetsiin syntyvät. Pahatkin urat hautautuvat usein maanmuokkausjäljen sekaan eikä niistä aiheudu sienituhoriskiä. Metsäkeskukset seuraavat vuosittain erillisin otantatarkastuksin korjuujäljen laatua (mm. ajourapainumien määrää) harvennushakkuissa.

Pitkä ajomatka lisäsi vaurioita

Pahimmat maastovauriot syntyvät tavallisesti silloin, kun suuresta leimikosta kuljetetaan runsaasti puuta pitkä matka kasvatusmetsien läpi tien varteen. Kovaa vauhtia yleistyvä uudistusalojen energiapuunkorjuu lisää huomattavasti hakkuualan ja tienvarsivaraston välisiä ajokertoja. Kun latvusmassa korjataan energiakäyttöön, niitä ei malteta käyttää maanpinnan vahvistamiseen. Pahat maastovauriot ovat yhtiöiden metsissä yleisempiä kuin yksityismetsissä, niitä hakataan myös kelirikkoaikoina teollisuuden raaka-ainetarpeen tyydyttämiseksi. Puunkorjaajilla on viime aikoina ollut pulaa kesä- ja kelirikkoleimikoista. Talvileimikoita on puolestaan jäänyt hakkaamatta suuri määrä vuosina 2005-07.

Jos puunkorjuussa kuljetetaan puutavaraa metsälain erityisen tärkeän elinympäristön (esim. puron) yli, siitä tulee tehdä merkintä metsänkäyttöilmoitukseen. Jos elinympäristön ominaispiirteiden muuttaminen on väistämätöntä, puunkorjaajan tai metsänomistajan pitää hakea ylitykselle metsäkeskukselta Metsälain 11 §:n mukainen poikkeuslupa. Tällöinkin ylityspaikka tulee valita huolella mahdollisimman kestävään kohtaan.