Metsästyksen etiikkaa

Vaikka metsästys määritellään lainsäädännössä riistaeläinten tappamiseksi ja pyydystämiseksi, ei asia kokonaisuudessa ole niin yksinkertainen.

Riistaeläimet elävät luonnossa ja ovat siellä vallitsevien olosuhteiden ja luonnonlakien armoilla. Toiset eläimet ovat kasvinsyöjiä ja toiset niiden saalistajia. Luonnossa eletään aina toisten kustannuksella.
Ihmisen olemassaolo on kiinteästi sidoksissa luontoon ja sen hyväksikäyttöön. Onhan ihminenkin osa luontoa ja joka tapauksessa pakotettu sitä hyödyntämään jokapäiväisessä elämässään.

Metsästys voidaan jakaa periaatteessa kolmeen osaan, jotka ovat:

• Riistakannan vuotuisen tuoton ottaminen ihmisen ravinnoksi tai muiksi hyödykkeiksi.
• Riistaeläinten ihmiselle aiheuttamien vahinkojen vähentäminen tai ehkäiseminen.
• Riistaeläinten vähentäminen muille eläimille aiheuttamien vahinkojen takia.

Riistanliha on luonnonmukainen ravinto
Luonnon hyödyntämisessä on kaksi perusperiaatetta. Sitä voidaan hyödyntää kestävin tai kestämättömin periaattein. Kestävä luonnonkäyttö on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.
Metsästyksessä on tarkoituksena verottaa riistakannoista ainoastaan korkeintaan kyseisen vuoden tuottoa vastaava määrä, mikäli kannan pienentäminen ei ole nimenomaisena tavoitteena. Metsästys on siis kestävää luonnonkäyttöä.

Syötäväksi kelpaava riista käytetään lähes kokonaisuudessaan hyväksi metsästäjien kotitalouksissa. Riistanliha voidaan laskea luonnonmukaiseksi ravinnoksi, koska riistaeläimet ovat luonnossa vapaasti syntyneitä ja eläneitä.
Metsästyksessä pyritään tappamaan riistaeläin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti vallitsevan lainsäädännön ja yleisten eettisten periaatteiden edellyttämällä tavalla.

Tuomo Pispa, Metsästäjäin keskusjärjestö