Ojituksen vaikutukset

•  Ojitus muuttaa suon kasvihuonekaasutaseen perinpohjaisesti. Se vähentää turpeen metaanipäästöjä ja kiihdyttää puuston hiilinielua, mutta saa aikaan typpioksiduulipäästöjä ravinteikkailta soilta.
• Karuimmilla soilla ojitus vahvistaa turpeen hiilinielua, mutta muuttaa turpeen hiililähteeksi ravinteikkailla soilla.
• Ojituksen kokonaisvaikutus suon kasvihuonekaasutaseeseen riippuu näiden muutosten yhteisvaikutuksesta ja se vaihtelee suotyypistä toiseen.

Kaiken kaikkiaan Suomen soiden ojittamisen on laskettu parantaneen niiden kasvihuonekaasutasetta.

Ojitus muuttaa suon toiminnan ja kasvihuonekaasutaseen perinpohjaisesti. Luonnontilaiset, ojittamattomat suot sitovat ilmasta hiilidioksidia kasvaviin turvekerroksiinsa, mutta hajotustoiminnasta vedenpinnan alla hapettomissa oloissa aiheutuu metaanipäästöjä.

Puiden kasvu on hidasta, kasvillisuuden tuotos on painottunut aluskasvillisuuteen. Ojituksen jälkeen suon pohjavesipinta alenee, turpeen hapellinen kerros kasvaa ja puuston kasvu kiihtyy. Tuotoksen painopiste siirtyy aluskasvillisuudesta puustoon.

Turpeen hajotuskin kiihtyy, kun veden alle hapettomiin oloihin hautautunutta turvetta paljastuu uudelleen hapellisiin oloihin. Jatkaako turve toimintaansa hiilinieluna vai muuttuuko se hiililähteeksi, riippuu siitä, kumpi kiihtyy enemmän: turpeen hajotus vai kasvien kariketuotos.

Ojitus vähentää turpeen metaanipäästöjä, koska turpeen hapellinen kerros paksunee, mutta toista, metaaniakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua typpioksiduulia alkaa muodostua ravinteikkailla soilla. Ojituksen ja sitä seuraavien metsänhoitotoimien kokonaisvaikutus suon kasvihuonekaasutaseeseen riippuu siitä, miten kolmen kaasun, hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin, taseet muuttuvat puuston ja turpeen muodostamassa kokonaisuudessa.