Paahdeympäristöissä tarvitaan aktiivista luonnonhoitoa 

Paahdeympäristöt ovat metsien monimuotoisuudelle  arvokkaita elinympäristöjä. Niitä tavataan harjujen etelä- ja länsirinteillä. Paahtava aurinko, avoimuus ja kuivuus ovat rinteillä viihtyville kymmenille kasvi- ja hyönteislajeille elintärkeitä. Tyypillisiä kasvilajeja ovat kangasajuruoho ja kissankäpälä, joita monet perhoset käyttävät ravintokasveinaan. Perhosten lisäksi paahdeympäristöissä elää monia erilaisia hyönteisiä, kuten myrkkypistiäisiä, kovakuoriaisia ja hepokatteja.

Paahdeympäristöt ovat taantuneet voimakkaasti ja monet lajit ovat uhanalaistuneet. Metsäpalot pitivät aiemmin harjumetsiä avoimina. Palojen puute, ilmakehän typpi ja metsänkäsittely ovat rehevöittäneet paahdeympäristöjä ja ne ovat kasvaneet umpeen.

Hakkuut parantavat lajien elinvoimaisuutta

Paahdelajien ahdinkoa voidaan lievittää aktiivisilla luonnonhoitotoimilla. Avoimuutta lisätään poistamalla puustoa erilaisilla hakkuilla. Jotta hakkuutähteet eivät varjostaisi ja rehevöittäisi paahdeympäristöä, ne kerätään energiapuuksi tai poltetaan. Paksua kuntta- ja sammalkerrosta poltetaan tai poistetaan mekaanisesti, jolloin paljastuu paahdelajeille tärkeää kivennäismaata. Yksityismetsissä hoitotöitä voidaan suunnitella ja tehdä luonnonhoitohankkeissa, joita metsäkeskukset toteuttavat eri puolilla Suomea.

Kysy lisää: Terhi Ajosenpää, luontokartoitusasiantuntija
puh. 020 722 9024, 040 835 6478, etunimi.sukunimi@tapio.fi 

Esite:  Harjumetsien paahteiset rinteet,pdf