Rauduskoivu

Rauduskoivun tunnistaa nuorten oksien pienistä vahanystyistä. Lehdet ovat enemmän tai vähemmän kolmikulmaisia ja niissä on selvästi havaittava kärki ja kaksinkertaisesti sahalaitainen reuna.

Keväällä lehtien puhkemisaikaan erottaa rauduskoivun helposti hieskoivusta. Tuolloin rauduskoivun lehtien väri on punaisempi kuin hieskoivun. Vanhat rungot ovat usein alaosastaan haljenneita. Rauduskoivu viihtyy parhaiten ravinteikkaalla maalla, jossa ei ole liian märkää.

Sekä raudus- että hieskoivu kasvavat havupuita nopeammin nuorina. Iän karttuessa niiden kasvu pysähtyy kuitenkin aikaisemmin.

Koivutukeista tehdään paljon vaneria huonekaluteollisuudelle. Pienemmästä koivupuusta; ns. kuitupuusta, tehdään paperin valmistukseen käytettävää sellua. Melko uusi tapa hyödyntää koivua teollisesti on valmistaa siitä koivusokeria eli ksylitolia. Siitä on tullut suosittu hammasystävällinen makeutusaine. Ennen koivun tuohesta tehtiin kontteja, tuokkosia ja virsuja. Hieskoivua pidetään parempana tuohen työstämiseen, sillä sen tuohi on sileämpää. Nk. riippakoivut ovat rauduskoivuja.

Tehtäviä Oletko koskaan maistanut koivun mahlaa? Jos et, ota selvää miten ja koska sitä juoksutetaan puusta. Koivun mahlan juoksuttamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kerää eri koivujen lehtiä ja vertaile niitä. Miten eri lajit eroavat toisistaan? Piirrä tai kerro. Hiero lehteä paperia vasten. Mitä tapahtuu? Selvitä miksi.

Gerd Mattsson-Turku, Tapio