Ruotsinpihlaja, Sorbus intermedia

- Oletettavasti kehittynyt kahden muun pihlajalajin risteytymänä.
- Tavataan pääasiallisesti Ruotsissa, Suomessa Ahvenanmaalla ja harvinaisena Turun saaristossa. Ei erityisen vaatelias maaperän suhteen, mutta viihtyy rehevillä kalkkipitoisilla mailla. Tarvitsee paljon valoa.
- Ruotsinpihlaja kestää erittäin hyvin myrskyjä sekä suolaroiskeita ja kovaa pakkasta.
- Hidaskasvuinen ja karaistunut puulaji. Kasvaa normaalisti 10–15-metriseksi. Elää vain harvoin yli satavuotiaaksi.
- Puuaines on vaaleaa, ei erottuvaa sydänpuuta, vaikeasti halkaistavaa ja sitkeää. Käytetään puusepän- ja veistoteollisuudessa. Paras materiaali tuumanmittojen, keilojen ja keilapallojen valmistukseen.
- Kestää leikkaamista ja sopii siksi erinomaisesti pensasaitoihin. Linnut syövät mielellään ruotsinpihlajan marjoja. Kaunis ja kestävä puistokäytävien reunuspuu.
- Lähisukuinen suomenpihlaja (S. hybrida) kasvaa myös Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla.
- Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kivikkoiset ja aurinkoiset mäentöyräät.
- Koristepuuna suomenpihlaja on harvinaisempi kuin ruotsinpihlaja. Kasvaa noin 10 metriä korkeaksi ja on suhteellisen lyhytikäinen.

Kirjoittaja: Skogssällskapet
Lähde: SkogsSverige Svenska Trädslag.