Säästöpuut

Säästöpuiden valitseminen on yhä useammin koneenkuljettajan vastuulla. Taustalla näkyy kaksihaaraisesta kuusesta tehty tekopökkelö. Kuva: Martti Kuusinen

Hakkuualoille jätettyjen elävien säästöpuiden määrä ja laatu olivat  2007 hieman alemmat kuin aiempina vuosina. Kokonaisuutena tarkastellen säästöpuuston sijoittelu ja valinta ovat kehittyneet varsin tasaisesti seurantajakson aikana.

Säästöpuusto keskittyy nykyään yhä useammin selkeisiin, raivaamattomiin ja muokkaamattomiin ryhmiin esim. hakkuualan reunoille, pienkosteikkoihin, kalliokkoihin ja arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen. Tämä on usein luonnonhoidon ja puuntuotannon kannalta tarkoituksenmukaista.

Säästöpuiden valinnassa tulee suosia lehtipuita, erityisesti suuria haapoja, raitoja ja tervaleppiä. Niiden yhteyteen keskitetään tilanteen mukaan mäntyjä, kuusia ja koivuja, mielellään yli 10 puun ryhmiksi. Järeätä lahopuuta on niin talousmetsissä kuin suojelualueillakin varsin vähän. Oksaiset, runko- ja lahovikaiset tai muuten taloudellisesti vähäarvoiset järeät lehti- ja havupuut ovatkin säästöpuina valioyksilöitä.

Säästetyn puuston määrän kehitys YKSITYISMETSIEN uudistushakkuissa, m3/ha.

Uudistushakkuissa on säästetty keskimäärin 5 m³/ha elävää puustoa. Siitä noin 60 % koostuu hakkuualoille jätetyistä säästöpuista ja 40 % luontokohteiden puustosta. Säästetyn elävän puuston määrä on pysytellyt hyvin vakiona seurantajakson ajan. Syy lienee se, että puuston määrää ohjaava lainsäädäntö ja metsäsertifiointi eivät ole merkittävästi muuttuneet.

Luontokohteiden puuston määrä on viime vuosina noussut, mikä on rohkaiseva merkki säästöpuuston oikeaoppisesta keskittämisestä luontokohteisiin ja niiden ympärille. Kuolleen puuston määrä hakkuualoilla on lähes kaksinkertaistunut seurantajaksolla, mutta kokonaistilavuus on edeleen vain 1-1,5 m³/ha.