Sienet
Metsässä kasvaa paljon eri sienilajeja. Ne ovat osa metsän elämää.
Osa sienistä on metsille haitallisia Yleisimmät puuston tuhosienet ovat juurikääpä (sekä männyllä että kuusella), männyn surmakkasieni sekä männynversoruoste.
Ruosteet ovat yleisiä sateisina kesinä. Ruostesienten aiheuttamia tauteja esiintyy kaikilla puulajeillamme.
Oireina ovat yleensä keltaiset tai oranssinväriset, joskus tummat itiöpesäkkeet, joita voi olla neulasilla, lehdillä, versoilla, jopa varttuneiden puiden rungolla. Ruosteet eivät yleensä aiheuta puun kuolemista, ainoastaan kasvutappioita.
Valtaosa ruostesienistä vaihtaa kehityksensä aikana isäntäkasvia. Ruosteiden isäntäkasvin vaihto onnistuu, jos sataa riittävästi.
- männynversoruoste talvehtii maahan varisseissa haavanlehdissä – haavan vesojen poisto vähentää versoruostetuhojen leviämistä mäntytaimikoissa
- sateisina kesinä koivunruoste kellastuttaa koivun lehtiä jo elokuun alkupuolella
- männyn yleisimmät ruosteet ovat tervasroso, versoruoste ja neulasruoste.
Mikä ruskettaa mäntytaimien neulaset?
Sateisina, viileinä kesinä varsinkin rehevien kasvupaikkojen mäntytaimikot altistuvat harmaakariste- ja surmakkasienen tartunnalle. Sienet tarttuvat kesän aikana nuorimpiin neulasiin. Seuraavana keväänä sekä harmaakariste- että surmakkatartunta näkyvät ennen kasvun alkua nuorimpien neulasten ruskettumisena. Harmaakaristeen tartuttamien neulasten sävy on harmahtava. Surmakkasienen aiheuttamassa männynversosurmataudissa neulaset ovat sen sijaan punertavat.
Luotettavasti taudit voidaan erottaa toisistaan kasvukauden alettua: Harmaakariste ei aiheuta verson kuolemista, joten puun kasvu jatkuu tartuntaa seuraavana kesänä normaalisti. Surmakka sen sijaan tappaa tartuttamansa vuosikasvaimen. Männynversosurma tuhosi vuosina 1975–84 tuhansia hehtaareja nuoria männiköitä. Se on yleisimpiä männyntaimien kuolinsyitä Pohjois-Suomessa.
Surmakkasieni voi lisääntyä kylmien ja sateisten kasvukausien jälkeen ja sen vaurioita näkyy silloin lähinnä alavien maiden männiköiden alaoksissa ja taimissa. Tautia torjutaan metsien hyvällä hoidolla ja riittävillä harvennuksilla.

Tulosta