Jälkiä metsässä

Nisäkkäät liikkuvat joko kävellen, ravaten, laukaten tai loikkien. Jotkut eläimet liikkuvat pääasiassa laukaten, kun taas esimerkiksi hirvi liikkuu enimmäkseen kävellen. Lumipeitteen paksuus vaikuttaa myös paljon siihen, kuinka eläimet liikkuvat.

Suurin osa luonnossa nähtävillä olevista jäljistä on kullekin lajille tyypillisiä. Ne syntyvät silloin, kun eläin liikkuu rauhallisesti.

Kissa Kissan jälki on pieni ja pyöreä. Keskimmäiset anturat sijoittuvat epäsymmetrisesti. Anturat ovat suhteellisen pienet eivätkä ne ulotu tassun jäljen reunoille saakka. Jos jälki on hyvä, voi nähdä, että kynnet eivät jätä jälkiä. Askeleen pituus on kävellessä 30-50 cm ja ravissa 40-60 cm.
Koira Koiran jäljet sekoittuvat metsässä helposti muiden koiraeläinten, kuten suden, ketun tai supikoiran jälkiin, koska koiria on paljon eri kokoisia. Koiran jäljestä on nähtävissä, että anturat ovat lähellä toisiaan (tassu ei mene haralleen). Koirat liikkuvat yleensä kävellen tai ravaten. Ura on mutkitteleva ja eteneminen ’päämäärätöntä’.
Hirvi Hirven askel yltää pehmeässä lumessa maan pintaan asti. Sorkan jäljen koko ja askeleen pituus ovat sellaiset, että niitä tuskin voi sekoittaa minkään toisen eläimen jälkiin. Hirvet kulkevat talvella mielellään toisen hirven valmiiksi tekemiä jälkiä pitkin, joten metsässä voi nähdä hirvien tekemiä kovaksi tallautuneita polkuja.

Orava Orava etenee joko hyppimällä tai loikkimalla ja sillä on helposti tunnistettavat jäljet. Oravan jäljissä näkyvät pienten etujalkojen jäljet edempänä kuin suurempien ja hieman sivuille osoittavien takajalkojen. Pehmeässä lumessa kaikki neljä jälkeä voivat olla vierekkäin. Oravat viettävät paljon aikaa puussa ja ne voivat liikkua pitkiä matkoja ilman, että käyvät välillä maassa.

Metsäjänis ja rusakko Metsäjäniksiä on kaikkialla Suomessa, mutta rusakko on riippuvainen viljelyksistä. Se viihtyy parhaiten metsän ja pellon reunamilla. Kummankaan jälkiä ei voi sekoittaa muiden eläinten jälkiin. Ne laittavat ensin etutassut eteen vierekkäin ja sen jälkeen takatassut etutassujen eteen. Etutassujen anturat ovat epäsymmetriset. Jäniksellä on huomattavasti leveämmät takatassut kuin rusakolla. Jäliä lumessa

Kettu Kettu liikkuu enimmäkseen eri nopeuksilla ravaten. Jäljet näkyvät lumessa helminauhana, eli lähes suorana jälkien jonona, jossa askelten pituus vaihtelee sen mukaan, mitä vauhtia se on edennyt. Kettu astuu yleensä takajaloillaan samoihin jälkiin, jotka se on tehnyt etujaloillaan. Kun kettu etenee ravaten, jää lumeen jälki kaikista neljästä raajasta erikseen.

Supikoira Supikoira nukkuu yleensä talviunta marraskuusta helmikuuhun. Leutoina talvina se voi herätä ja tehdä kierroksen metsässä. Supikoira etenee pääasiassa ravaten. Jälki on mutkittelevampi kuin ketulla ja askeleet ovat lyhyemmät. Supikoirat kulkevat usein pareittain lähellä toisiaan. Supikoiran pieni pyöreä jälki sekoittuu helposti kissan tai pienen koiran jälkeen.

Karhu Karhuja on kaikkialla Suomessa. Karhu nukkuu talviunta loka-joulukuusta helmi-huhtikuulle, joten jälkiä näkyy yleensä kevättalvella. Jäljet on helppo tunnistaa. Kantapään jälki erottuu jättimäisissä jäljissä selvästi vähän samaan tapaan kuin ihmisen jäljessä. Yleensä myös kaikkien viiden kynnen jäljet näkyvät selvästi.

Gerd Mattsson-Turku, Tapio