Tausta 

Metsä- ja ympäristöhallinnon laajana yhteistyönä on kehitetty menetelmiä ympäristöhallinnon keräämien uhanalaisten lajien esiintymätietojen siirtoon ja käyttöön. Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -hankkeessa on vuodesta 2007 lähtien kehitetty toimintamallia ja sitä tukevia materiaaleja. Toimintamallia ja uhanalaisten lajien esiintymätietoaineistoa on testattu käytännössä Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Keski-Suomen metsäkeskuksissa yhteistyössä ELY-keskusten, metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden kanssa. Hanke on ollut yksi maa- ja metsätalousministeriön rahoittamista valtakunnallisista METSO-luonnonhoitohankkeista ja sen toteutuksesta ovat vastanneet Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Hankkeen tukiryhmässä ovat ollut edustajat keskeisistä sidosryhmistä.  

Tavoitteet

Metsätalouden toimijoiden käyttöön tarkoitetun valtakunnallisen toimintamallin tavoitteena on luoda metsätaloudelle, ympäristöhallinnolle ja metsänomistajille yhteiset pelisäännöt uhanalaisten lajien esiintymätietoaineiston käyttötapoihin ja tiedonsiirtoon. Sen kohteena on yhteisesti määritelty lajijoukko ja aineiston poimintaa varten on määritelty tietyt kriteerit. Toimintamalli sisältää ohjeita ja suosituksia aineiston siirtoon ja yhteisiin menettelytapoihin. 

Toimintamallin käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen. Eri tahot päättävät itsenäisesti toimintamallin käyttöönotosta omien tarpeidensa ja tavoitteidensa pohjalta. 

Lajiesiintymätiedolla täydennetään talousmetsien luonnonhoidon päätoimenpiteitä eli elinympäristöjen ja rakennepiirteiden turvaamista. 

Hyödyt

Toimintamalli on uusi konkreettinen keino edistää METSO -ohjelman tavoitetta metsälajien taantumisen pysäyttämisessä parantamalla tietojärjestelmien ja aineistojen yhteensopivuutta. Yhteinen toimintamalli mahdollistaa lajitiedon hallitun käytön metsätaloudessa ja vahvistaa metsä- ja ympäristöalan yhteistyötä. Toimintamallin myötä metsänomistajat saavat tietoa omalla tilallaan olevista uhanalaisesiintymistä ja niiden turvaamisen keinoista. Lisäksi monimuotoisuuden suojelun resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin ja yleinen tietoisuus lajeista, lajien suojelun tarpeista ja keinoista metsäalalla lisääntyy.