Tausta ja tarve

Ilmastopolitiikka on luonut bioenergian tuotannolle merkittäviä kasvupaineita, ennen kaikkea 2005 solmittu Kioton ilmastosopimus. Suomessa puubiomassa on uusiutuvista energiamuodoista resursseiltaan mittavin. Energiakäyttöön korjatun metsähakkeen määrä on kasvanut 1990-luvun puolivälistä vuosittain 200 000 – 400 000 m³ ja oli 2006 jo 3,4 milj. m³.

Kansallisen metsäohjelman mukainen tavoite on 5 milj. hakekuutiometriä 2010.  MMM:n Metsäneuvoston tulevaisuuskatsaus (lokakuu 2006) esittää kasvutavoitetta jatkettavaksi vuoteen 2015. Vuotuinen korjuumäärä olisi vähintään 8 milj. m³ metsähaketta.

Puu on hiilidioksidineutraali energialähde, mutta laajamittaisella korjuulla on merkittäviä muitakin ympäristövaikutuksia. Verrattuna pelkkään perinteiseen ainespuunkorjuuseen kokopuunkorjuu tarkoittaa huomattavaa biomassan talteenoton intensiteetin kasvua.

Mikäli metsähaketta korjataan 8 milj. m³ vuonna 2015 , energiapuun korjuu kaksinkertaistuisi nykyisestä. Kokonaismäärästä n. 60 % on peräisin uudistusalojen latvusmassan korjuusta ja n. 17 % nuorten metsien kokopuukorjuusta sekä 14 % uudistusalojen kantojen korjuusta. Eniten kasvanee kantojen korjuu, jonka intensiteetti kahdeksankertaistui Suomessa 2002-2005.

Seurannaisvaikutuksista niukasti tietoa

Energiapuun talteenoton seurannaisvaikutuksista boreaalisessa metsäekosysteemissä tiedetään varsin vähän. Tutkimus on painottunut latvusmassan korjuun vaikutuksiin metsien ravinnetaloudessa ja puuntuotoksessa. Kokonaan selvittämättä ovat esimerkiksi pitkän aikavälin vaikutukset maaperäeliöstöön, maaperän fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin ja hiilitalouteen, lahopuueliöstöön ja mykorritsoihin. Tutkimusten pitkäkestoisuus hankaloittanee merkittävien tutkimushankkeiden käynnistymisestä huolimatta vielä pitkään tutkimustiedon käytäntöön saattamista. 

Valtakunnallisen energiapuunkorjuun ympäristövaikutusten tarkastelua voidaan perustella muun muassa:
• YVA -laki (468/1994): ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin, joista aiheutunee merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi.
• SOVA -laki (200/2005): suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaavan viranomaisen on huolehdittava, että ympäristövaikutuksia selvitetään ja arvioidaan riittävästi, jos toteuttamisella on mahdollisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.
• Maa- ja metsätalousministeriön alainen Metsäneuvoston Metsäsektorin tulevaisuuskatsaus (11/2006) korostaa metsäenergian käytön lisäämisen ehtona ekologista kestävyyttä: ”Tavoitteena on nostaa metsähakkeen käyttö vähintään 8 milj. m³:iin vuodessa vuoteen 2015 mennessä siten, ettei se haittaa luonnon monimuotoisuutta ja metsien ravinnetasetta”.
• Valtioneuvosto hyväksyi 21.12.2006 Biodiversiteettistrategian vuosiksi 2006-2016. Kohdassa ”Toimialavastuut” korostuu energiapuun ympäristövaikutusten arviointi.
• Ympäristöministeriön Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2006-2016 esittää yhtenä kolmesta metsien käyttöön liittyvästä toimenpiteestä, että ”arvioidaan energiapuun korjuun lisääntymisen ja korjuumenetelmien vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja varmistetaan haittojen ennaltaehkäisy lainsäädännössä ja neuvonnassa.”
• Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) tutkimusraportin yhteenveto (2006): ”Lisääntyvä energiapuunkorjuu vähentää huomattavasti kuolleen puun määrää uudistus- ja harvennushakkuualoilla luonnonhoidon tavoitteiden vastaisesti. Energiapuunkorjuun ja luonnonhoidon tavoitteiden yhteen sovittamiseen on tarpeen jatkossa kiinnittää riittävästi huomiota.”
• Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Maa- ja metsätalousministeriön tulossopimus 2007: käynnistetään energiapuunkorjuun ympäristövaikutusten arviointi.
• Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset julkaistiin 2006, niihin sisältyivät ensimmäiset valtakunnalliset energiapuunkorjuun suositukset.