Tulokset 2010

Luonnonhoidon laatu osa-alueittain

Viime vuosien tulokset osoittavat luonnonhoitosäännösten ja -ohjeiden juurtuneen hyvin käytännön metsätalouteen. Seurannan alkuvuosina,1990-luvun loppupuoliskolla, havaittu luonnonhoidon nopea kehittyminen on tasaantunut 2000-luvulla hyvälle tasolle. Nykyinen vuosituhannen alkua heikompi luonnonhoidon yleistaso selittyy osin arviointiohjeiden tarkentumisella ja arvioinnin tiukentumisella vuoden 2006 jälkeen.

Esitettyjen tulosten aineistona on metsäkeskusten ja Tapion tekemät arvioinnit yksityismailla ja yhtiäiden mailla. Yhteenvetoraportteihin on koottu metsäkeskuskohtaiset tulokset, jotka koskevat vain yksityismaita.

• Luontokohteiden ominaispiirteiden säilyminen 2010. Etenkin uhanalaistuneen metsälajiston kannalta on tärkeätä turvata arvokkaat elinympäristöt. Ratkaisevaa tärkeää on se, muodostuuko luontokohteista jatkossa ns. lahopuukeskittymiä vai ei.

• Säästöpuiden laatu 2010. Uudistusaloille jätettävät säästöpuut ovat kenties näkyvin merkki talousmetsien luonnonhoidosta. Säästöpuita jättämällä järeiden lahopuiden ja vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy talousmetsissä.

• Vesiensuojelu 2010. Vesiensuojelu korostuu kaltevilla, rehevillä ja hienojakoisilla maapohjilla sekä vesistöihin rajoittuvissa ja ojitetuissa hakkuukohteissa - etenkin, jos hakkuu toteutuu sulan maan aikana. Järeää maanmuokkausta käytettäessä vesiensuojelu on erityisen tärkeää.

• Energiapuun korjuun laatu 2010. Uudistusaloilta korjataan energiaksi sekä latvusmassaa että kantoja. Toiminta on laajentunut vuosi vuodelta ja energiakasat teiden varsilla ovat yhä yleisempiä. Luonnonhoidon kannalta kannalta on tärkeää, että korjuukohteet valitaan oikein ja työ tehdään olemassa olevien suositusten mukaisesti.
  

• Maisemanhoidon arviointi 2010. Säästöpuilla ja hakkuualojen rajaamisella voidaan vaikuttaa laajojen uudistushakkuiden aiheuttamiin muutoksiin metsämaisemassa. Puuntuotannon, luonnonhoidon ja maisemanhoidon osin ristiriitaistenkin päämäärien yhteensovittaminen on käytännössä usein hankalaa.

• Kulttuuriperintö- ja virkistyskohteet 2010. Metsiemme maaperien kätköissä on tuhansia esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Metsät ovat myös suosituin ulkoiluympäristömme. Kestävässä metsien käytössä huomioidaan metsien kulttuuri- ja virkistysarvot.