Turve

Soissa olevat turve-esiintymät ovat muodostuneet kasvinjätteiden epätäydellisestä hapettomasta maatumisesta. Turve luokitellaan laatuluokkiin sen mukaan, kuinka pitkälle maatuneita turvetta muodostavat kasvinosat ovat ja kuinka karkeaa turve on.

Kuva: Gerd Mattsson-Turku

Kuva: Gerd Mattsson-Turku

Luonnonturve sisältää runsaasti vettä. Sen vesipitoisuus on noin 90 %. Turvetta voidaan polttaa, kun sen vesipitoisuus on alle 50 %. Suo on sen vuoksi ojitettava ja turve kuivatettava. Tavallisesti turve kuivuu suon pinnalla kesällä auringon paistaessa. Turvetuotannon määrä saattaa vaihdella vuosittain sään mukaan.

Energiantuotannossa käytetään jyrsin- tai palaturvetta. Jyrsinturvemenetelmässä pinnasta irrotetaan turvekerros, joka saa kuivua suon pinnalla. Jauhemainen jyrsös käännetään normaalisti kaksi kertaa kuivumisen edistämiseksi. Jyrsinturvemenetelmällä saadaan korkeintaan 20 satoa yhden kesän aikana. Turve kerätään tuotantokauden jälkeen varastoaumoihin ja kuljetetaan polttolaitoksille.

Suota käytetään energiaturvetuotantoon 15-25 vuotta.

Turve on tärkeä polttoaine monissa kaupungeissa, missä se korvaa kiivihiiltä. Turve ja puupolttoaineet kilpailevat keskenään.

Turvetta pidetään kansainvälisissä yhteyksissä fossiilisena polttoaineena, kun taas Suomessa sitä pidetään hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena.

Turvetta käytetään myös maanparannusaineena, viljelyalustana kasvihuoneissa, eläinten kuivikkeena, turvehoidoissa sekä kosmetiikan raaka-aineena.

Suomen turvevarat
Soita on eniten Oulun läänissä, 47 % maapinta-alasta. Vähiten soita on Ahvenanmaalla.

Maan nykyisestä suoalasta 

• 4,8 miljoonaa hehtaaria eli 52,3 % on ojitettu metsätalouden tarpeisiin
• 4,3 miljoonaa hehtaaria eli 47,7 % on luonnontilaisia
• vajaat 1 miljoonaa hehtaaria on raivattu pelloksi
• vajaat 60 000 hehtaaria kuluu turvetuotantoon

Suomen soissa on turvetta yli 96 miljardia m3. Metsissämme on runkopuuta 1,9 miljardia m3. Turvetta on noin viisikymmentä kertaa enemmän kuin runkopuuta.

Turpeen kuiva-aineesta on hiiltä 50-53 %.

Geologian tutkimuskeskus tutkii, mitkä suot sopivat turpeenottoon. Soistamme on tutkittu noin 20 %. Kenttätutkimuksessa selvitetään muun muassa turpeen syvyys, kasvilajikoostumus, maatumisaste, vesipitoisuus ja energiasisältö.

Sari Aldén, Tapio