– Oletettavasti kehittynyt kahden muun pihlajalajin risteytymänä.
– Tavataan pääasiallisesti Ruotsissa, Suomessa Ahvenanmaalla ja harvinaisena Turun saaristossa. Ei erityisen vaatelias maaperän suhteen, mutta viihtyy rehevillä kalkkipitoisilla mailla. Tarvitsee paljon valoa.
– Ruotsinpihlaja kestää erittäin hyvin myrskyjä sekä suolaroiskeita ja kovaa pakkasta.
– Hidaskasvuinen ja karaistunut puulaji. Kasvaa normaalisti 10–15-metriseksi. Elää vain harvoin yli satavuotiaaksi.
– Puuaines on vaaleaa, ei erottuvaa sydänpuuta, vaikeasti halkaistavaa ja sitkeää. Käytetään puusepän- ja veistoteollisuudessa. Paras materiaali tuumanmittojen, keilojen ja keilapallojen valmistukseen.
– Kestää leikkaamista ja sopii siksi erinomaisesti pensasaitoihin. Linnut syövät mielellään ruotsinpihlajan marjoja. Kaunis ja kestävä puistokäytävien reunuspuu.
– Lähisukuinen suomenpihlaja (S. hybrida) kasvaa myös Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla.
– Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kivikkoiset ja aurinkoiset mäentöyräät.
– Koristepuuna suomenpihlaja on harvinaisempi kuin ruotsinpihlaja. Kasvaa noin 10 metriä korkeaksi ja on suhteellisen lyhytikäinen.