Vapaaherra Edmund von Bergin kuvaus Suomen metsien tilasta 1800-luvulla

Vapaaherra Edmund von Berg kirjoittaa 1800-luvun puolivälissä antamassa lausunnossaan mm. (katkemia tekstistä):

"Suomessa löytyvät hoitamattomat, hävitetyt tahi poltetut metsät ovat saattaneet minun ylen surulliselle ja tuiki alakuloiselle mielelle. En tosin suurella toivolla lähestynyt Suomenmaan metsiä, mutta en kuitenkaan luullut niissä niin suuria hävityksiä näkeväni. Ainoasti suurin tyhmyys voi tätä penseydellä katsella. Suomalainen elää metsässä ja metsästä, ja – niin kuin akka tarussa – tappaa hän typeryyden ja ahneuden vimmassa sen kanan, joka hänelle kultamunia munii".

"Niin kauas kuin silmä siintää, ei näe matkamies, päivät pitkään kulkiessa, mitään muuta, kuin lepiköitä ja vähäisiä koivumetsiä eli huonukaisia, kitumaalla kasvavia vaivaismäntyjä, taikka aivan paljaita louhikoita. Niin kertoi eräs Tyriän talonpoika meille, että hänen neljän, viiden peninkulman päästä täytyi vedättää välttämättömät heikoimmatkin tarve- ja rakennuspuunsa, joista sai metsässä maksaa kaksikymmentä kopeikkaa kultakin kannolta".

Gerd Mattsson-Turku, Tapio